Minä & Hevonen: Antti Pylkkänen

Minä & Hevonen -juttusarjassa on tällä kertaa haastattelussa tunnettu oululainen raviääni Antti Pylkkänen, jonka elämään hevoset ovat kuuluneet tiiviisti jo nuoruusvuosista asti. Pylkkänen aloitti raviharrastuksen katsojan ja totoajan roolissa, siirtyen myöhemmin raviselostajan ja -toimittajan tehtäviin. Hiljalleen mukaan kuvioihin on tullut myös käytännön talliaskareita ja ajohommia.

Antti Pylkkänen, miten hevonen on kulkenut mukana elämässäsi eri vaiheissa?

– Hevoset tulivat – tai ravasivat – elämääni, kun olin 12-vuotias. Ystäväni Mikko Timonen vei minut elokuun alussa 1989 Äimäraution iltaraveihin. Lähdin mukaan hiukan vastahakoisesti, mutta aistit aukesivat sillä hetkellä, kun astuin raviradan portista sisälle. Ylväät hevoset, äänet, tunnelma, jännitys ja kaunis kesäilta, kaikki elementit olivat kohdallaan. Jäin kertalaakista koukkuun.

– Sen jälkeen hevoset ovat kulkeneet mukana oikeastaan joka askeleella. Ensimmäisen vakavan seurustelusuhteen aikaan oli hiukan hiljaisempaa, kun tyttöystävä ei tykännyt hevosista. Silloin piti harrastaa salassa. Ilmankos suhde kariutuikin.

Miten sinä itse kuvailisit omaa suhdettasi hevoseen?

– Se on monipuolinen ja antoisa. Aluksi olin raveissa lähinnä katsojan ja totoajan roolissa, sitten ravitoimittajana, -selostajana ja ynnä muuna. Matkan edetessä mukaan tulivat käytännön talliaskareet ja ajohommat. Tyttärieni myötä lajiskaala laajeni myös raveista ratsastuksen puolelle.

Olet ollut äänessä lukemattomissa ravitapahtumissa. Miten oma suhteesi hevoseen vaikuttaa siihen, miten koet ja välität ravit yleisölle?

– Onhan siinä eri värinä, kun olet ”inessä skenessä”. Tarkkailet tapahtumia sisältä käsin etkä ulkoa päin. Uskon, että tunne välittyy aidommin, kun oikeasti pidät hevosista ja elät lajissa sydämelläsi mukana.

Millaisia hetkiä olet selostajana tai toimittajana kokenut, joissa hevonen on selvästi koskettanut koko yleisöä?

– Ne liittyvät usein Kuninkuusraveihin. Kun ravikuninkuus tai kuningattaren nimi ratkeaa, kaikki katsojat ovat yhden totuuden äärellä. Kunkkarien yleisömeren myötäeläminen, kannustus ja hurraus kuuluvat selostuskoppiin saakka, oli koppi kuinka korkealla hyvänsä. Se on makea tunne, kun ääniaallot tärisyttävät selostuskopin lattiaa.

– Suomalainen raviyleisö on asiantuntevaa, se palkitsee huippusuoritukset ja sankarihevoset niiden ansaitsemalla tavalla. Muistan hyvin Isla J Braven uran sadannen voiton ja BWT Magicin paluun pitkän sairaustauon jälkeen. Vieskerin 30-vuotisjuhlilla tunnelma oli suorastaan harras.

Mitä tunnet, kun ajat suomenhevosesi kanssa pitkää lenkkiä – mitä ajatuksia silloin liikkuu mielessä?

– Toivoisin, että osaisin silloin analysoida ja ajatella, miksi hevoseni liikkuu kulloinkin kulloisella tavalla. Ihailen niitä taitavia ravi-ihmisiä, jotka tietävät heti, miksi hevonen heittäytyy edes hitusen toiselle ohjalle tai on innokas tai vastaavasti haluton. Oma ymmärrykseni on näissä asioissa hyvin rajallinen.

– Rentoudun hevosen kyydissä, ja tajunnan levottomilla takamailla on kerrankin rauhallista. Josveisin kanssa saa kuitenkin olla lenkeillä valppaana. Vaikka kyseessä kaiken kokenut 16-vuotias ruuna onkin, se on hyvin utelias ja ympäristöstään tietoinen. Sen vuoksi ajatusten tonavat saattavat katketa, kun Josveis ottaa äkkinäisen sivuloikan nähtyään ojassa karkkipaperin.

Jos sinun pitäisi tiivistää hevosen merkitys yhteen lauseeseen – mitä sanoisit?

– Hevonen opettaa ja antaa syvyyttä elämään.

Millaisin fiiliksin odottelet kotiradan Kunkkareita?

– Innokkaana, totta kai! Kunkkareissa draaman kaari rakentuu ainutlaatuisella tavalla. Tittelin voit hävitä yhteen askeleeseen tai kymmenykseen. Koko viikonloppu on täynnä loistavaa raviurheilua ja laajaa tunnehaitaria karvaasta pettymyksestä hillittömään riehaan. Nyt toivotaan vain poutaa elokuun alkuun. Ulkoilmatapahtumassa sade on katala kutsumaton vieras.

Hevonen kuuluu kaikille. Se on meille yhteinen kokemus. Olitpa kokenut raviharrastaja, ensimmäistä kertaa raveissa vieraileva, hevosenhoitaja, ratsastaja tai vain ohikiitävän hetken hevosen kanssa elänyt. Hevonen yhdistää ihmisiä yli taustojen ja sukupolvien.

”Minä & hevonen” on juttusarja, joka julkaistaan osana Oulun Kuninkuusravien 2025 viestintää. Sarja tuo esiin, kuinka monin tavoin hevonen on osa ihmisten elämää – arjessa, työssä, harrastuksissa ja joskus vain sydämessä. Jokaisella on oma hevoskokemuksensa, ja jokaisella on oikeus kokea hevosen tarjoama läheisyys, rauha tai vauhti.

Juttusarjassa tutustumme ihmisiin erilaisista taustoista: nuoriin ja varttuneempiin, konkareihin ja aloittelijoihin, ratsastajiin ja raviurheilijoihin, harrastajiin ja ammatikseen hevosten parissa työskenteleviin. Yhdistävänä tekijänä on hevonen – ja se, miten se on jättänyt jälkensä elämään.