Olavi Inkisen vuosikymmenten työ pirkanmaalaisen raviurheilun hyväksi toi kutsun Kuninkuusravien Legendat-lähtöön

Kun perjantain 31. heinäkuuta ajettava Legendat-lähtö kokoaa Kuninkuusraveissa yhteen suomalaisen raviurheilun pitkäaikaisia vaikuttajia, mukana nähdään myös Olavi Inkinen. Lähes viiden vuosikymmenen ajan hän on ollut rakentamassa pirkanmaalaista raviurheilua valmentajana, ohjastajana, kasvattajana, järjestöaktiivina, talkoolaisena ja tapahtumien järjestäjänä.

Inkisen ansiot ulottuvat paljon kilpailuratoja pidemmälle. Vuosikymmenten ajan hän on toiminut niin valmentajana, ohjastajana, kasvattajana, järjestöaktiivina, talkoolaisena kuin tapahtumien järjestäjänä. Ennen kaikkea hänet tunnetaan yhtenä pirkanmaalaisen raviurheilun peruspilareista ja yhteisön rakentajista.

Työhevosten kasvattamasta pojasta raviurheilun tekijäksi 

Ruovedellä varttuneen 75-vuotiaan Olavi Inkisen suhde hevosiin alkoi jo lapsuudessa. Kotona oli työhevosia, ja raviurheilun kipinä syttyi kummisedän, Adam Arposen, esimerkin myötä. Arponen voitti ravikuninkuuden Riuskalla Porin Kuninkuusraveissa vuonna 1966.

1970-luvun lopulla raviurheilusta tuli Inkiselle aiempaa tavoitteellisempaa. Hän ajoi ensimmäisen kilpailustarttinsa vuonna 1977, ja siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt matka raviurheilun parissa.

Ratkaiseva käänne uralla tapahtui 1980-luvun alussa, kun Inkinen siirtyi Mauri Tuurnan tallille Urjalaan täysipäiväiseksi valmentajaksi. Viisi vuotta Tuurnan opissa loi vahvan perustan omalle valmennusuralle, jonka jälkeen Inkinen jatkoi valmennustyötä omissa talleissaan Urjalassa, Kylmäkoskella ja myöhemmin Sarkolassa.

Vaikka Inkinen tunnetaan ennen kaikkea valmentajana, raviurheilu ei koskaan ollut hänen varsinainen ammattinsa. Päivätyö toi elannon, mutta ennen työpäivää ja sen jälkeen odottivat hevoset.

”Kyllä minä olen aika lailla hevosten parissa elämäni tehnyt, mutta leipä on pitänyt silti hakea muualta.”

Vuosikymmenten aikana Inkinen valmensi lukuisia hevosia, ohjasti lähes tuhat kilpailua ja kasvatti myös omia hevosiaan. Hänen valmennuksestaan Kuninkuusraveihin nousivat muun muassa A.T. Viksu ja Marat, kun taas omista kasvateista parhaiten menestyi niin ikään Kuninkuusraveissa nähty El Vihuri. 

Kilpailumenestyksen rinnalla tärkeimmäksi nousivat kuitenkin hevoset itse, jokainen omine luonteineen. Erityisen lähellä sydäntä oli Tajuvei, jonka Inkinen osti jo ennen sen syntymää.

”Ostin sen jo mahaan. El Vihuri oli Tajuvein ensimmäinen varsa. Kun Tajuvei kuoli myöhemmän varsomisen yhteydessä, kyllä siinä tippa tuli silmään. Tajuvei on minun elämäni hevonen.”

Lämpimästi Inkinen muistelee myös Maratia, joka kilpaili vuoden 2016 Kuninkuusraveissa ja kuului hänen uransa merkittävimpiin valmennettaviin.

”Se oli kuin ihmisen mieli. Se ymmärsi puhettakin. Sitä pidettiin mahdottomana hevosena, mutta minulle se oli todella hieno hevonen. Niitä tulee vastaan vain harvoin.”

Vaikka viimeinen oma kilpailustartti oli vuonna 2018, hevoset ovat jättäneet Inkiseen pysyvän jäljen. Hänen puheestaan välittyy yhä sama rakkaus hevosiin ja raviurheiluun, joka sai hänet tekemään niiden eteen töitä omistautuneesti vuosikymmenten ajan.

”Kyllä minä esimerkiksi vieläkin mietin Marattia. Se oli niin hieno hevonen.”

Sarkolan jääravit kokosivat kylän yhteen

Jääravit nousivat nopeasti yhdeksi Pirkanmaan tunnetuimmista talvitapahtumista. Yksi Inkisen näkyvimmistä aikaansaannoksista syntyi lähes sattumalta. Idea Sarkolan jääraveista sai alkunsa soutureissulla, kun hän totesi järven olevan erinomainen paikka ravien järjestämiseen.

Ajatus vietiin käytäntöön, ja Sarkolassa järjestettiin lopulta yhteensä 11 jääravit. Viimeiset jääravit ajettiin vuonna 2017. Inkinen toimi tapahtuman vetäjänä alusta alkaen, ja ravit kasvoivat yhdeksi Nokian suurimmista talvitapahtumista. Parhaimmillaan tapahtumaan myytiin noin 1 500 lippua, mutta paikalla oli vielä enemmän väkeä.

Jääravit olivat kuitenkin paljon enemmän kuin ravitapahtuma. Koko kylä osallistui niiden järjestämiseen, yhteistyökumppanit tukivat tapahtumaa, lapsille järjestettiin ilmaista ohjelmaa, ja tapahtuman tuotot käytettiin Sarkolan kylän hyväksi. Niillä hankittiin muun muassa kalustoa ja rakennettiin matonpesupaikka, joka on edelleen kyläläisten käytössä.

”Lapsille oli moottorikelkka-ajelua ja hevosajelua. Oli makkaranpaistoa, hernesoppaa ja kahvia. Ja kaikki osallistujat saivat palkinnon. Vaikka hevonen hylättiin, niin silti sai rehusäkin tai jotakin muuta mukaan. Pokaalit meni parhaille. Ihmiset ihmetteli, kuinka tämä kaikki on mahdollista. Sanoin aina, että sitä vartenhan tätä tehdään, että saadaan ihmiset tänne jäälle raveihin viihtymään. Lapset viihtyi ja niin myös aikuisetkin.”

Yhteisön rakentaja myös kilpailuratojen ulkopuolella

Sarkolan jääravit kuvastavat hyvin sitä, millainen vaikuttaja Inkinen on ollut raviurheilussa. Hän ei ole ainoastaan valmentanut hevosia, vaan rakentanut vuosikymmenten ajan myös ympärilleen yhteisöllisyyttä.

Inkinen on ollut Hämeen Hevosjalostusliiton johtokunnassa yhtäjaksoisesti 27 vuoden ajan, osallistunut hevosnäyttelyiden ja kantakirjausten järjestämiseen sekä toiminut näyttelytuomarina ympäri Suomea. Lisäksi hän on ollut mukana Viipurin läänin Hevosmiesseuran toiminnassa vuodesta 1982 lähtien.

Monille Inkinen on tullut tutuksi teivolaisena ja myös Teivon talkoolaisena, joka on ollut aina valmis tarttumaan toimeen. Vuosien varrella hän on ollut rakentamassa raviurheilun tapahtumia, osallistunut Kuninkuusravien järjestelyihin ja tehnyt lukemattomia talkootunteja lajin hyväksi.

Inkinen itse suhtautuu omaan rooliinsa vaatimattomasti.

”Olen ollut koko ajan aktiivisesti mukana. Minut on tunnettu raviradalla, kun olen vähän tällainen höpöttäjä.”

Vaikka oma valmennustoiminta on jäänyt taakse, raviurheilu on edelleen tärkeä osa Inkisen elämää. Hän käy yhä raveissa tapaamassa vanhoja ystäviä, seuraa lajin tapahtumia ja toimii edelleen aktiivisesti Hämeen Hevosjalostusliitossa.

Legendat-lähtö kokoaa radalle suomalaisen raviurheilun pitkän linjan tekijöitä. Olavi Inkisen kohdalla kunnianosoitus perustuu elämäntyöhön, jonka vaikutukset näkyvät edelleen Pirkanmaan raviurheilussa sekä ihmisissä ja yhteisöissä, joiden hyväksi hän on tehnyt työtä lähes 50 vuoden ajan.