Minä & Hevonen: Harri Vimpari

Minä & Hevonen -juttusarjassa on tällä kertaa haastattelussa pitkään hevosten parissa työskennellyt muhoslainen Harri Vimpari. Mies on tuttu näky Äimäraution raveissa, mutta Kuninkuusraveihin hän on osallistumassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Harri Vimpari, miten hevosharrastus ja raviurheilu tulivat sinun elämääsi?

– Perheessämme on aina ollut hevosia. Isäni Juuso Vimpari teki myös aikanaan töitä hevosten kanssa. Ravit tulivat tutuksi veljeni ja setäni pitämän tallin kautta.

Milloin tiesit, että tämä ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa?

– Hyvin nuoresta alkaen on ollut aika selkeää, että elämäntavasta on kyse, sillä hevoset ovat kuuluneet käytännössä aina päivittäiseen elämään. Muut harrastukset jäivät sitä myöten luonnollisesti vähemmälle.

Millaisista hetkistä into hevosiin ja raviurheiluun muodostuu? Mikä ajaa eteenpäin vuodesta toiseen?

– Into hevosiin ja raviurheiluun muodostuu pitkälti hyvistä suorituksista sekä voittamisesta. Myös tavoitteellisesti kehittyvät nuoret hevoset ajavat intoa eteenpäin vuodesta toiseen. Sekä tietysti mukavat kanssaharrastajat.

Miltä näyttää tavallinen päiväsi hevosten parissa?

– Tavalliseen arkipäivään sisältyy veljeni tallin aamutallin hoito, asiakaskengitykset 100 kilometrin säteellä kotoa, sekä oman että muiden hevosten ajoa kotona ja tarvittaessa raviradalla.

Miten hevosten yksilöllisyys näkyy arjessa? Onko ollut joku hevonen, joka on jäänyt erityisesti sydämeen?

– Hevonen on hevonen, mutta jokaista käsitellään kuitenkin omana yksilönä. Kaikki hevoset ovat omanlaisia, joten ne tarvitsevat hevoskohtaisesti suunnitellut kengitykset, ruokinnat sekä valmennukset.

– Parhaiten mieleen on jäänyt veljeni kasvattama Satu-Hovi. Se oli huippuluonteinen sekä hyväajoinen tamma, jonka kanssa harrastaminen oli mukavaa. Satu-Hovi oli lahjakas jo varsasta lähtien ja se pääsi Villinmiehen Tammakilvan finaaliinkin. Harmillisesti tamman ura jäi kuitenkin kesken.

Millaista on olla osa paikallista raviyhteisöä? Mitä se sinulle merkitsee?

– On hienoa olla osa paikallista raviyhteisöä. Tuttavapiiri on muodostunut aika laajaksi ja tarvittaessa sekä kysyttäessä olen mieluusti auttamassa. Olen myös itse saanut tarvittaessa apuja muilta.

Mitä hevonen merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

– Henkilökohtaisesti hevonen merkitsee minulle paljon. Erityisesti suomenhevonen ja sen monipuolisten käyttöominaisuuksien säilyttäminen ovat arvokkaita asioita itselleni. Missä oltaisiinkaan ilman suomenhevosta?

Millaisia muistoja sinulla on Kuninkuusraveista ja millä fiiliksin odotat tämän kesän Kunkkareita?

– Kuninkuusraveihin paikan päälle en ole valitettavasti aiemmin ehtinyt, mutta Oulun tuleviin Kunkkareihin ollaan osallistumassa. Tavoitteena olisi päästä ajamaan siellä omalla nuorella suomenhevosoriilla. On mahtavaa, että saatiin tämä huikea tapahtuma tänne meille Ouluun!

Hevonen kuuluu kaikille. Se on meille yhteinen kokemus. Olitpa kokenut raviharrastaja, ensimmäistä kertaa raveissa vieraileva, hevosenhoitaja, ratsastaja tai vain ohikiitävän hetken hevosen kanssa elänyt. Hevonen yhdistää ihmisiä yli taustojen ja sukupolvien.

”Minä & hevonen” on juttusarja, joka julkaistaan osana Oulun Kuninkuusravien 2025 viestintää. Sarja tuo esiin, kuinka monin tavoin hevonen on osa ihmisten elämää – arjessa, työssä, harrastuksissa ja joskus vain sydämessä. Jokaisella on oma hevoskokemuksensa, ja jokaisella on oikeus kokea hevosen tarjoama läheisyys, rauha tai vauhti.

Juttusarjassa tutustumme ihmisiin erilaisista taustoista: nuoriin ja varttuneempiin, konkareihin ja aloittelijoihin, ratsastajiin ja raviurheilijoihin, harrastajiin ja ammatikseen hevosten parissa työskenteleviin. Yhdistävänä tekijänä on hevonen – ja se, miten se on jättänyt jälkensä elämään.