Minä & Hevonen: Jorma Konnu

Minä & Hevonen -juttusarjassa tutustutaan tällä kertaa 79-vuotiaaseen Jorma Konnuun. Muun muassa kuninkuuskisakonkari Camrin takaa tuttu Konnu on raviharrastaja-valmentaja Savonlinnan Punkaharjulta. Hänen ensikosketuksensa hevosiin tuli jo pienenä poikana, mutta 70-luvulla hevosista tuli lähes 20 vuoden tauko. 80-90-lukujen taitteessa hevoskipinä syttyi uudestaan, eikä into ole sittemmin laantunut. Tällä hetkellä Konnun suurin mielenkiinto kaviourilla kohdistuu huippuori Camrin jälkeläisiin.

Jorma Konnu, muistatko mikä oli ensimmäinen kosketus hevosiin?

– Pienenä poikana kosketus hevosiin tuli kotitilalta työhevosten kautta. Kun innostus syttyi alle kymmenvuotiaana, saatoin valjastaa hevosen ja lähteä huvikseen ajamaan. Kolmannella luokalla koulussa kirjoitin aineen siitä, kuinka ajoin hevosella puukuorman yksin viereiseen kylään Putikkoon kolmen kilometrin päähän. Kuorma-autokin tuli tiellä vastaan, mutta siitä selvittiin!

– Yksi muisto lapsuudesta on myös siitä, kuinka hiihtolomalla joutui siivoamaan lantalaa ja oli helpotus, kun loma loppui ja pääsi takaisin kouluun. Viimeinen työhevonen lähti 70-luvulla, jonka jälkeen tuli melkein 20 vuoden tauko hevosiin.

Miten raviharrastus ja valmentaminen sai alkunsa?

– Vuonna 1989 vaimo halusi hevosen, jolla voisi vapaa-ajalla ratsastaa. Vuokolle siis ostettiin pullahevonen, jolla hän ratsasteli. Talvella sillä ruvettiin myös ajamaan reellä peltoja pitkin, ja tuumattiin, että tämä onkin mukavaa! Tammi-helmikuussa 1990 ostettiin jo ravihevonen, ruuna Hinuri. Ja keväällä Suvi-Ilo, joka on nykyisten hevosten (Camri ja Tutun Tiltu) emän emä.

– Hinuri oli kevättalven Jorma Ruokosella treenissä ja kilpailemassa, jonka jälkeen molemmat hevoset tulivat kotitallille samana päivänä. Kesä treenattiin vaimon kanssa molempia hevosia. Lämpöistä ratsuksi ostettua tammaa (Netta Pride) myös treenattiin, kilpailtiinkin ja teetettiin varsa, mutta sen kanssa ei sillä tavalla pärjätty. Mutta näiden suomenhevosten kanssa pärjättiin. Vuodesta 1989 alkaen on siis harrastettu hevosia ja ravivalmennusta, maataloustöiden rinnalla.

– Ravivalmennukselle ja kasvatukselle jäi enemmän aikaa sukupolvenvaihdoksen ja eläköitymisen myötä, kun maataloustyöt eivät työllistä. Parhaimmillaan hevosia on ollut pihassa seitsemän kappaletta.

Millaiselta hevoselämä/-arki näyttää nykyään?

– Juuri nyt kotipihassa ei ole yhtään hevosta ja joutuu opettelemaan elämää ilman hevosia. Varsa on orilaitumella, Camri astuu kesän Ylivieskassa ja Tutun Tiltu on siitosliisingissä. Raveja tietenkin seurataan edelleen aktiivisesti, etenkin Camrin jälkeläisten osalta startit täytyy katsoa suorana. Useampi jälkeläinen on pärjännytkin hyvin, mikä lisää innostusta niiden seuraamiseen entisestään.

Millainen merkitys raviharrastuksella on ollut elämään?

– Ihan uskomaton merkitys, ei tällaisia kokemuksia olisi muuten tullut. Uskomaton määrä ihmisiä, joita on oppinut tuntemaan harrastuksen aikana.

Onko sinulla jokin erityinen opetus tai viisaus, jonka koet oppineesi hevosilta?

– Valmennuspuolella ja hevosten käsittelyssä on oppinut paljon, etenkin rauhallisuutta. Hevosten kanssa ei hosumisella saa mitään aikaiseksi. Camri oli ravipaikoilla uskomaton hevonen. Se on ollut rauhallinen ja sen kanssa on ollut mukava toimia. Ehkä he ruokkivat rauhallisuutta toinen toisilleen?

Muistoja Kuninkuusraveista, ennen kuin oma hevonen kilpaili niissä?

– Kun hevosharrastus alkoi, niin alettiin käydä vaimon kanssa myös Kuninkuusraveissa, jopa Oulua myöten. Oli hyvä reissu sekin, oli hyvät ilmat ja meren rannalla yövyttiin pakettiautossa.

Millaisia muistoja Kuninkuusraveista oman hevosen kanssa?

– Kuopion Kuninkuusravit 2013 oli niin suuri kokemus, että se on jäänyt parhaiten mieleen, vaikka muita hyviä kokemuksia on myös. Se oli ensimmäinen kuninkuusravireissu oman hevosen kanssa ja alkoi niin mahtavasti. Se on niin kuin suoraan satukirjasta. Ensimmäisen osalähdön voitto ja kolmas sija kokonaistuloksena. Toisen osalähdön jälkeenkin Camri johti kuninkuuskilpailua.

Entä tämän vuoden Kuninkuusravit?

– Camrilaisia starttaa useampi koko viikonlopun aikana, joten lähdetään katsomaan ja jännäämään niitä paikan päälle!

Hevonen kuuluu kaikille. Se on meille yhteinen kokemus. Olitpa kokenut raviharrastaja, ensimmäistä kertaa raveissa vieraileva, hevosenhoitaja, ratsastaja tai vain ohikiitävän hetken hevosen kanssa elänyt. Hevonen yhdistää ihmisiä yli taustojen ja sukupolvien.

”Minä & hevonen” on juttusarja, joka julkaistaan osana Oulun Kuninkuusravien 2025 viestintää. Sarja tuo esiin, kuinka monin tavoin hevonen on osa ihmisten elämää – arjessa, työssä, harrastuksissa ja joskus vain sydämessä. Jokaisella on oma hevoskokemuksensa, ja jokaisella on oikeus kokea hevosen tarjoama läheisyys, rauha tai vauhti.

Juttusarjassa tutustumme ihmisiin erilaisista taustoista: nuoriin ja varttuneempiin, konkareihin ja aloittelijoihin, ratsastajiin ja raviurheilijoihin, harrastajiin ja ammatikseen hevosten parissa työskenteleviin. Yhdistävänä tekijänä on hevonen – ja se, miten se on jättänyt jälkensä elämään.