Minä & Hevonen: Mari Pehkonen-Paasu

Minä & Hevonen -juttusarjassa ensimmäisenä haastattelussa on 21 vuotta poliisina toiminut vanhempi konstaapeli Mari Pehkonen-Paasu. Hän työskentelee Helsingin poliisilaitoksella ratsupoliisina. Kuvassa nestorihevonen Laku, 21 vuotta. Laku on konkari poliisityössä, sekä myös kikkakolmosissa ollakseen tekemättä niitä poliisihevosen töitä, Pehkonen-Paasu kertoo.

Mari Pehkonen-Paasu, miten päädyit ratsupoliisiksi? Oliko sinulla merkittävää hevostaustaa jo entuudestaan, vai tuliko se työn mukana?

– Työskentelin valmistumiseni jälkeen reilut 13 vuotta liikenteenvalvontatehtävissä. Hevoset ovat olleet merkittävä osa elämääni pikkutytöstä saakka. Sain kahdeksanvuotiaana ensimmäisen hevosen isoisältäni ja sen jälkeen harrastus on vain kasvanut perheessämme. Olen ravipuolen ihminen, ja meillä on kotona pienimuotoista kasvatustoimintaa sekä eläköityneitä kilpahevosia. Lisäksi olen mukana muutamassa hevoskimpassa ystävieni kanssa.

– Ajattelin pitkään, etten sotke työtä ja hevosia, mutta muutaman viikon tehtäväkierto ratsupoliisissa sai ajatukset muuttumaan. Työskentelen nyt kahdeksatta vuotta ratsupoliisissa.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi ratsupoliisina? Mitä tehtäviä teillä on eri vuodenaikoina tai eri tapahtumissa?

– Ratsupoliisissa meidän työpäivät täyttyvät ympäri vuoden käytännössä kokonaan hevosten kanssa toimiessa. Tavallinen työpäivä sisältää normaalisti kahden hevosen liikutuksen. Käymme kaupungilla partiokierroksella valvomassa yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä kevyttä liikennettä. Kierros kestää tavallisesti 2-3 tuntia per hevonen. Lisäksi työpäivät sisältävät varsinkin kesäaikana paljon tapahtumia, kuten jalkapallo-otteluita, joissa olemme valvomassa. Myös mielenosoituksien valvominen ja turvaaminen on merkittävä osa meidän työtämme.

– Ratsupoliisi toimii ympäri vuoden keliolosuhteista riippumatta. Onneksi meillä on niin hevosille kuin itsellemmekin hyvin suunnitellut varusteet, jotta työnteko on mielekästä myös kurjemmilla ilmoilla.

Millainen koulutus hevosella täytyy olla, jotta se voi toimia poliisin työparina? Mitä hevoselta vaaditaan tässä työssä?

– Poliisihevosen koulutukseksi riittää ihan normaali hevosen perusratsastuskoulutus. Tärkeintä on hyvä ja rauhallinen luonne, jolloin keskivertohevosen mittakaavalla jännittävätkään asiat eivät koidu poliisihevoselle liian vaikeiksi. Tärkeää on myös se, ettei työn henkinen kuormittavuus ole hevoselle liikaa, vaan se voi rennoin mielin astella pitkin kaupungin katuja. Lisäksi poliisihevoselta vaaditaan minimissään 170 cm säkäkorkeus, sukupuolivaatimuksena on ruuna ja hevosen täytyy olla myös terve.

Minkälainen suhde syntyy hevosen ja sillä ratsastavan poliisin välille? Mikä tekee hevosesta hyvän työparin?

– Ratsupoliisissa työskentelee kymmenen poliisia ja hevosia on kymmenen. Olemme siis melko pieni ja tiivis porukka. Hevoset ovat meille se homman ydin. Teemme niiden eteen kaiken voitavan, ja ne ovat meille kaikki kaikessa.

– Koko henkilöstö ratsastaa ja toimii työtehtävillä kaikkien hevosten kanssa, mutta silti meillä on nimikkohevosjärjestelmä. Jokaisella meistä on oma nimikkohevonen, jonka kanssa yhteistyö on tiiviimpää. Harjoittelemme esimerkiksi vaativampia työtehtäviä varten erilaisia asioita. Näissä harjoituksissa edetään hevosen ehdoilla, ja hevosen sekä ihmisen välinen luottamus ja tilanteenlukutaito nousee erittäin tärkeäksi. Parivaljakon tulee tuntea toisensa, jotta siellä vaativammalla työtehtävällä osataan aistia toisen tunnelmat.

– Kun tämä luottamus on kunnossa, homma toimii. Hevonen on vilpitön työkaveri, se palvelee, kun sitä palvelee.

Tuleeko mieleesi jokin erityinen hetki hevosen kanssa työtehtävässä? Miten ihmiset suhtautuvat ratsupoliisiin ja hevoseen esimerkiksi tapahtumissa tai katukuvassa?

– Ikimuistoisia työtehtäviä on sattunut kohdalle monia, mutta päällimmäisenä nousee mieleen muisto ensimmäisestä työvuorosta hevosen selässä. Kansalaisten iloinen ja positiivinen suhtautuminen ratsupoliisiin oli kiva huomioida.

– Ihmiset ikään katsomatta hakeutuvat mielellään juttelemaan meille, ja tuntuu, että meidät koetaan helposti lähestyttäviksi.

Mitä hevonen merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?

– Hevonen on iso ja uljas eläin, jonka kanssa toimiminen vaatii yhteispeliä. Hevoselle ei tehdä väkisin mitään ihmisvoimin, vaan aina täytyy olla jonkinmoinen yhteisymmärrys. Sen suhteen löytäminen ja toimivan yhteispelin rakentaminen vaikeankin hevosen kanssa on minusta äärimmäisen palkitsevaa. En usko, että osaisin elää ilman, että hevoset ovat osana elämääni.

Oletko käynyt Kuninkuusraveissa? Millaisia muistoja sinulla on niistä? Kutsuuko Oulu elokuussa?

– Totta ihmeessä ravi-ihminen on Kunkkareissa käynyt! Sehän on ravikesän tapahtumien kruunu. Upea kansallisaarteemme suomenhevonen on viikonlopun päätähti ja tapahtuman henki on lähes maaginen. Muistoja nousee niistä karkeloista paljon. Viimeisin tunteikas muisto on esimerkiksi Evartin ravikuninkuus vuonna 2021, jolloin ori oli ähkyleikattu saman vuoden kevättalvella.

– Oulun Kuninkuusravit eivät ole tänä kesänä ikävä kyllä suunnitelmissa pitkän matkan ja töiden takia.

Hevonen kuuluu kaikille. Se on meille yhteinen kokemus. Olitpa kokenut raviharrastaja, ensimmäistä kertaa raveissa vieraileva, hevosenhoitaja, ratsastaja tai vain ohikiitävän hetken hevosen kanssa elänyt. Hevonen yhdistää ihmisiä yli taustojen ja sukupolvien.

”Minä & hevonen” on juttusarja, joka julkaistaan osana Oulun Kuninkuusravien 2025 viestintää. Sarja tuo esiin, kuinka monin tavoin hevonen on osa ihmisten elämää – arjessa, työssä, harrastuksissa ja joskus vain sydämessä. Jokaisella on oma hevoskokemuksensa, ja jokaisella on oikeus kokea hevosen tarjoama läheisyys, rauha tai vauhti.

Juttusarjassa tutustumme ihmisiin erilaisista taustoista: nuoriin ja varttuneempiin, konkareihin ja aloittelijoihin, ratsastajiin ja raviurheilijoihin, harrastajiin ja ammatikseen hevosten parissa työskenteleviin. Yhdistävänä tekijänä on hevonen – ja se, miten se on jättänyt jälkensä elämään.